Ajatuksia Instagramista

Ajatuksia Instagramista

Herään aamulla ja katson puhelintani, ilmoitus Instagram sovelluksesta. Henkilö X on tykännyt yli 6 kuvastani. Mietin ”miksi tykätä, muttei seurata?” Vierailen käyttäjän profiilissa ja huomaan, että hänellä on yli 1000 seuraajaa ja hän itse seuraa n.450 profiilia. Nopean tuomitsemistapani takia päättelen, että henkilö hankkii tällä tavalla sivulleen paljon seuraajia. Herää toinen kysymys ”miksi tehdä tällaista?” Eikö riitä, että läheisesi ja kenties muutama puolituttu seuraa sinua? Onko seuraajien määrä todella niin tärkeä? Samankaltaista asiaa pohdin tekstissäni ”Ajatuksia paperista”, jossa mietin Facebookin tykkäysten tärkeyttä ja sen yhteyttä omaan itsetuntoon. 

Samana iltana kerron asiasta kaverilleni, joka tokaisee ”Ne on niitä joiden itsetunto on kiinni tykkäysten ja seuraajien määrästä”. Mietin, että onko asia tosiaan näin? Miten jonkin niin todellisesta vuorovaikutuksesta poikkeava voi vaikuttaa niin paljon henkilön itsetuntoon? Toisaalta mitä on todellinen vuorovaikutus?  Ihmiset voivat tavata toisensa oikeassa elämässä esimerkiksi kahvilassa, toinen voi kehua ulkonäköäsi ja pelkästään toisen läsnäolo voi kohentaa itsetuntoasi. Tämä voisi määrittää raa’asti todellisen vuorovaikutuksen. Instagramissa sinua voi seurata kirjaimellisesti miljoonat ihmiset, joista et tunne edes murto-osaa. Onko siis Instagramissa tapahtuva vuorovaikutus tärkeämpää kuin todellinen vuorovaikutus? Minkä takia niin monet tykkääjät tuovat hyvän mielen, jos sinun todellinen lähipiirisi koostuu perheestäsi ja kavereista? Voiko suosioon jäädä koukkuun? 

Totean, että ihminen on laumaeläin. Tarvitsemme toistemme tukea ja läheisyyttä. Mutta missä vaiheessa tämä tuki ja läheisyys eivät riitä? Onko Instagramin tuoma helppous tehnyt meistä ahneita seuraajille ja suosiolle? Ihmisen itsetunto määrittää sen, kuinka hyvin hyväksymme itsemme ja millaisena näemme itsemme. Voiko olla mahdollista, että ihmisen itsetunto on riippuvainen suosiosta virtuaalitodellisuudessa, jossa on mahdollista seurata/ tykätä ilman mitään perusteita. Voiko itseänsä määritellä luvulla 1000?

                      Suosioon koukkuun jääminen voisi mielestäni viitata siihen, että samalla tavalla, kuin ihminen kykenee nauttimaan liiasta sokerista, pystyy ihmisen itsetunnon ja biologian tuoma tarve ihmisistä ympärillään, samalla tavalla nauttimaan liiasta ihmismäärästä. Toisaalta samalla voi miettiä, onko suuri ihmismäärä pelkästään hyväksi? Itse ajattelen, että kaikki on liikana huonoa. Joten mitä huonoja puolia suuri määrä ihmisiä voi tuoda? Kenties ihailijoiden määrä voi nousta päähän, eli ihmiselle kehittyy liian suuri ego. Tässä mielessä ihminen voi ajatella olevansa muita parempi, pelkästään seuraajien määrän takia. Tässä suhteessa ihminen määrittelisi itsensä aiemmin mainitulla luvulla 1000. Tämä on tietenkin vain hypoteesi, eli sitä ei ole todistettu. Millaisia käytännön ongelmia liian suuri ego voi tuoda? Moneenkaan kulttuurin ei kuulu itsensä ja tekojensa kehuminen, eli ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää rehennellä saavutuksillaan. Tällöin henkilö, jolle on kehittynyt liian iso ego kohtaa ongelmia muiden ihmisten kanssa. Hänestä ei välttämättä pidetä yhtä paljoa, kuin aikaisemmin tai uusien tuttavuuksien tekeminen on vaikeaa. Tällöin voisi ajatella, että liian suuri suosio voi olla ongelma. Tässä kohdassa haluan muistuttaa, että tekstini on pelkästään pohdiskelevaa, enkä pyri leimaamaan suurta suosiota saaneita henkilöitä.

                      Mietin, että ”jos kerran suuri suosio tuo hyvän itsetunnon, niin tuoko pieni suosio vastakkaisen tuloksen?”. Toisaalta se ei ole suosion kasvun vastakohta. Se olisi tämän suuren suosion menettäminen.  Voisiko siis todeta, että tämä niin sanottu ”pieni suosio” vastata neutraalia suosiota? Tämän määrittäisi aiemmin mainitsemani lähimmäiset ja muutama puolituttu. Saadessani tämän pois muiden ajatusten edestä tuli mieleeni ”Minkä takia itsetuntoa on kasvatettava tavalla, joka ei ole vertainen todelliselle kanssakäymiselle?” Voisiko tosiaan olla niin, että suosio sosiaalisen median kanavan kautta toimii samalla tavalla, kuin herkut? Se antaa sinulle hyvän mielen, kun saat sitä enemmän ja enemmän, mutta liika on liikaa.

                      Nuudom 16.4.2015

Ajatuksia Tykkääjistä

Ajatuksia Tykkääjistä

Istuin työpöytäni ääressä tietokoneellani jossa on kaksi näyttöä, toisessa näytössä pyörii musiikit YouTubesta ja toisessa on auki Facebook. Huonetta valaisee näyttöni lisäksi pieni pöytälamppu, jonka olen suunnannut valkoiselle seinälle heijastamaan valoa tasaisesti työpöytäni ääreen. Olen siirtänyt näppäimistön pois paperinpalan edestä, sillä olin aikomuksissa piirtää jotain mielenkiintoista. Mitä se mielenkiintoinen oli? Miksi halusin piirtää jotain mielenkiintoista?

Tuijotin tyhjää paperia ja mietin ”minulla oli eilen illalla hyvä idea, jonka haluaisin piirtää.” Tuon piirustuksen ideana oli tuoda esille omat ajatukseni ja ajatusmaailmani. Halusin kuvastaa sitä, mitä päässäni liikkuu ja on liikkunut kaikki nämä vuodet. Sinä hetkenä kysyin itseltäni ”miksi?” Miksi halusin piirtää juuri ajatukseni ja tapani ajatella? Syyn alkuperäinen idea oli julkaista tämä piirros omalla Facebook seinälläni, mutta miksi?

Tämän hetkisessä Facebookissa tulee vastaan aatteita, lehtijulkaisuja ja päivän tapahtumia. Onko jokaisen julkaisun tarkoitus tuoda esille, mitä on juuri tänään tehnyt tai saavuttanut, onko tarkoituksena saada julkaisulleen mahdollisimman paljon tykkääjiä vai haluaako julkaisija tuoda esille mielipiteensä? Miksi haluaisin julkaista mitään? Oliko tavoitteeni saavuttaa jokin näistä kolmesta, vaiko saavuttaa ne kaikki? Toivoin, että oma mielipiteeni omasta ajatusmaailmasta, juuri sinä päivänä tehdystä kuvasta tulisi suosittu kuva ja se saisi paljon tykkäyksiä. Saavuttaisin kaikki kolme tavoitetta kerralla.

Saavuttaakseni tavoitteeni olisi minun julkaistava jotain erilaista, samaistuttavaa, vihastuttavaa ja ihastuttavaa. Julkaisuni olisi oltava mediaseksikäs. Julkaisun olisi oltava selkeä ulkoasultaan, mutta samalla hyvin salaperäinen ja ajatuksia herättävä. Osaisinko luoda sellaisen kuvan, joka kuvastaa minua, ajatuksiani, tapaani ajatella ja sitä, mitä muut näkevät minussa? Vastaukseni oli ”kyllähän nyt kaiken pitäisi pystyä piirtämään?” Päädyin kuitenkin kirjoittamaan. Juuri nyt tätä kirjoittaessani mietin, että tämä ei ole minulle luonnollista, en ole koskaan kirjoittanut mietteitäni.  Miksi päädyin kirjoittamiseen piirtämisen sijaan?

Olen harrastanut piirtämistä viidenneltä luokalta lähtien. Piirtäminen on tuntunut minulle tavalta tuoda esiin tunteeni ja ajatukseni. Se oli tapa tutustua itseeni tuomalla oma itseni esille kuvien kautta. Miksi en siis kyennyt nyt tekemään samaa? Oliko ajatuksissani lukko, joka esti minua tuomasta kuvaa mielestäni paperille, estinkö itse itseäni tuomasta itseäni esille? Olivatko aiemmin piirtämäni kuvat minua? Kenties ne kuvastivat sen hetkisiä tunteitani ja ajatuksiani, mitä koin niitä piirtäessä. Olisi paljon vaikeampaa tuoda kokonainen ajatusmaailma yhdelle paperille esille. Mutta olisiko kirjoittaminen sen helpompaa? Mikä toisi minut minuna esille?
                     

Seuraavaksi heräsi uudelleen kysymys ”miksi?” Minkä takia halusin tuoda itseni esille juuri Facebookin kautta? Eikö olisi helpompaa mennä ulos tutustumaan uusiin ihmisiin ja asioihin? Mutta minne menisin, mitä pukisin, mitä puhuisin ja keneen ottaisin kontaktin? Jatkoin kyselemistä, ”entäpä jos minusta ei pidetä, mitä silloin teen?” Mietin jatkuvasti asioita itsestäni polkien itseäni ja itsetuntoani syvemmälle maan alle.   

       

Facebookista on tullut helppo tapa mitata omaa statustaan omassa sosiaalisessa verkostossaan, mutta onko se tarkka mittapuu? Moni selailee tälläkin hetkellä Facebookia, mutta ei lue läheskään jokaista julkaisua seinällään. Kaikki julkaisut eivät ole kiinnostavia, mikä niistä tekisi kiinnostavan? Sama kysymys tulee esille, ”miten?” Ovatko isot kirjaimet, kuvat, tietynlaiset kysymykset avain julkaisun tykkäysten määrään? Minkä takia Facebookilla halutaan mitata omaa sosiaalista statustaan? Eikö asian saisi helpommin selville tuomalla itsensä esille tuolla ulkona? Olemme tulleet takaisin samaan pisteeseen, ”entäpä jos minusta ei pidetä, mitä silloin teen?”

Kokeilin toista reittiä. Minkä takia minun on kysyttävä itseltäni tuo kysymys? Enkö ole kuullut, että kaikista pidetään juuri sellaisina kuin he ovat? Toki olen, mutta eikö olisi tapaa saada asia selville turvallisia menetelmiä käyttäen? Nauroin ajatukselle. Sosiaalinen media on tämän hetken turvattomin paikka tuoda itseään esille, anonyymisyys, eli nimettömyys on helppoa. Nimettömänä on helppo haukkua muita ja tuoda virheet muista ihmisistä esille. Mutta miksi nämä nimettömät henkilöt haukkuvat toisia? Se voisi olla toisen kerran juttu. 

Palasin kysymyksen ääreen ”minkä takia minun on kysyttävä itseltäni, entäpä jos minusta ei pidetä?” Olisiko muiden mielipiteellä niin paljon väliä, että se estäisi minua tulemasta ulos asunnostani ja esittäytymään? Onko tämän takana yksinäisyyden pelko, mutta jos se on, miksi istun yksin kotonani pohtimassa näitä asioita? Enhän edes saisi muiden mielipidettä esille, ennen kuin menisin ja esittäytyisin, miksi istun siis edelleen itsekseni koneella mietiskelemässä? Olisiko piirrosideallani side tähän asiaan? 

Jos kykenisin piirtämään ajatukseni ja ajatusmaailmani, voisinko sen avulla mitata, mitä mieltä he ovat minusta? Olisiko se järkevä tapa toimia asian suhteen? Entä jos kaikki eivät tajuakkaan kuvaa, niin kuin olin sen halunnut tajuttavan? Tässä vaiheessa tajusin, että jokaisella on minusta omanlainen kuva henkilönä ja persoonana. Kukaan tapaamistani ihmisistä ei tulisi ajattelemaan minusta tismalleen samalla tavalla, kuin vieressä istuva. Minusta joko pidetään tai ei pidetä, kuvan tykkäykset osoittaisivat sen, kuinka moni pitää ajatuksestani kuvata itseäni juuri sillä tavalla. Vai onko se niinkään yksinkertaista? Facebookilla on oma suodatin malli, joka tuo esille sinua eniten kiinnostavat statukset, keitä olet viimeksi seurannut, kenen kuviin olet kommentoinut, kenen julkaisuista olet tykännyt. Onko siis mahdollista tuoda Facebookissa itsensä esille ja saada todenmukainen kuva siitä, kuinka ihmiset sinusta pitävät? Kuinka moni tämän on lukenut ja miksi? Mitä kysymyksiä se sinussa herättää?

Nuudom