Jälleen kerran kirjoittamisen äärellä

Jälleen kerran kirjoittamisen äärellä

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi päädyin kirjoittamaan ajatuksiani ylös. Muistan sen illan melko hyvin, kun kirjoitin facebookista ja tykkäyksistä. Silloin taistelin oikeastaan itseni kanssa siitä, millainen minun olisi oltava ollakseni hyväksytty. Aloitin sillä, mitä tarkoittaa saada tykkäyksiä, mitä tarvetta se oikein täyttäisi minussa? Lopulta päädyin kuitenkin lopputulokseen, että pohdintani oli turhaa, sillä kenenkään mielipiteellä ei olisi merkitystä siinä mielessä, että jokaisen mielipide minusta on erilainen.

Tämän jälkeen julkaisin muutamia kirjoituksia noin vuoden verran. Huomasin niiden olevan enemmänkin itsetutkiskelevia ”keskusteluja” itseni kanssa, kuin mielipiteeni esiin tuomista. Aloitin jopa tekemään Youtubeen videoita siinä toivossa, että osaisin tuoda samanlaista pohdiskelua videoilleni, mutta laiskuuteni yllätti jälleen kerran. Aivan... en ole tainnutkaan mainita, että olen huomannut olevani perusluonteeltani laiskanpuoleinen. En sanoisi sen olevan huono piirre, sillä laiskat hetkeni vietän pohtien asioita. Olenkin siis ollut ahkera sekä laiska näinä viime vuosina, kun en ole kirjoittanut mitään. 

Elämässäni on tapahtunut huikean paljon hyvää. Asun Joensuussa minulle rakkaan ihmisen kanssa, opiskelen 3D-mallintajaksi ja voisin sanoa olevani hyvin tyytyväinen elämääni. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan verrata itseäni menneeseen minääni. On nimittäin eräs todella tärkeä asia jonka olen huomannut viimeisten vuosien aikana. Ette joudu lukemaan loppuun asti koko tekstiä, kuten jotain dekkaria, annan vastauksen suoraan tässä ja n-y-t...nyt. Tämä hetki. Tämä tässä näin. 

Jos luet tätä, tee itsellesi pieni palvelus ja ota hengähdystauko. En tarkoita haukottelua, vaan nouse tuolista, sohvalta missä luetkaan tätä ja suuntaa katse taivaalle, lähellä olevalle vesistölle tai minne tahansa mitä sinun ei tarvitse yrittää pohtia. Sulje silmäsi ja vedä syvään henkeä ja avaa uloshengityksen aikana silmäsi. Jos et huomannut ainoatakaan ajatusta mielessäsi, teit sanotaanko vaikka mikromeditaation.

Monet ihmiset eivät välttämättä huomaa sitä, mutta suuri osa heidän huolistaan johtuu siitä, että he huolehtivat tulevaa tai mennyttä. Joko mielessä on huominen työpäivä, tai jotain mitä tuli sanottua joskus mitä ei tarkoittanut. Esimerkkejä on niin paljon, kuin maailmassa on ihmisiä. Olemme siis altistuneita ajan käsitykselle. Sen sijaan, että osaisimme nauttia siitä kahvikupposesta aamulla tai vaikkapa työmatkasta, me pyöritämme päässämme jotain joka ei ole tullut vielä tai jotain mikä on jo tapahtunut.

Itse olen pyrkinyt ottamaan näitä mieltä askarruttavia asioita kohtaan ajatusmallin, joka on tuonut minua lähemmäksi nykyhetkessä olemista. Jos sinulla on ongelma, mutta et voi tehdä sille mitään juuri nyt, sinulla ei ole ongelmaa. Tai jos sinulla on ongelma, mutta voit ratkaista sen, tee se. Tietenkin näissä tilanteissa silti pohditaan itse ongelmaa/ongelmia, mutta se on alku polulle, jossa ongelmia tulee vähemmän ja vähemmän vastaan. Tällä tavalla pystyt tavallaan opettamaan itsellesi sen, että miksi murehtia, jos asian voi ratkaista heti tavalla tai toisella.

En sano, etteikö minulla olisi nykyään ongelmia, sillä mieleni kyllä tykkää tehdä niitä. Mutta usein sen sijaan, että poden niitä päivästä toiseen, ne menevät ohitse joko heti tai hiljalleen seuraavan vuorokauden aikana.  Tätäkin harjoitusta helpottaa se, että olen tehnyt näitä mikromeditaatioita. Toki olen meditoinut asioiden äärellä enemmänkin, kuten tiskatessa tai kävellessäni. Minusta tuntuu, että minun täytyy hieman selventää käsitystäni meditaatiosta. 

Useat kutsuvat sitä, mitä minä teen, pohdiskeluksi. Monet myös kutsuvat meditaatiota pohdiskelun muodoksi. Toisille se voi taas tarkoittaa esimerkiksi mielensä tyhjentämistä tai sitten sana ei tuo mieleen mitään. Joka tapauksessa haluan selventää, että minulle meditaatio on tapa antaa omien ajatusteni juosta ilman sitä, että tarttuisin jokaiseen niistä. Pyrin siis vain kuuntelemaan ”omaa valitustani” herättämättä omia tunteitani niitä kohtaan. Tämä luo vain turhaa negatiivista energiaa kehooni, kuten sykkeen nousemista ja hengityksen kiihtymistä. 

Konseptina meditaationi voi kuulostaa helpolta tai se heittää täysin ymmälleen. En osaa oikeastaan kuvailla omien ajatusteni kuuntelua, kuin juuri sinä mitä se on. Ajatuksia tulee ja menee, mutta joihinkin tuntuu vain mahdottomalta olla tarttumatta. Tietenkin on huomioitava, että monet eivät edes älyä tarttuvansa ajatuksiinsa, vaan he vain elävät niitä. Monet siis elävät ajatusten ja tunteiden noidankehässä. Tämän takia olisi siis hyvä oppia edes hengähtämään. Katkaista ajatusten ja tunteiden jatkuva ketju ja nauttia siitä hetkestä, missä juuri nyt on. 

On siis hyvä ymmärtää, että sinulla itselläsi työkalut oman huonon olon parantamiseen. Mikään hetki ei tule olemaan enää tai ei ole tullut, kuin juuri nyt. Tämä sekunti, tämä hengenveto ja tämän lauseen lopussa oleva piste. Sinulla on siis voima valita jatkuvien ajatusten ja niiden herättämien tunteiden kuohunnan ja tämän hetken väliltä. Se vaatii vain hengähdyksen, hengität sisään... ja ulos. Koeta kuitenkin joka kerta pidentää hengähdystaukoasi, se vaatii vain muutamia sekunteja ja voit tehdä sen missä vain milloin vain. Ja jos et ole jo huomannut, kaikki mitä teet, jonka jälkeen on rentoutunut olo, on hengähdystauko. Toinen toistaan pidempiä, mutta ne tapahtuvat kuitenkin aina siinä hetkessä, missä juuri...nyt...olet. 

Kiitos, kun luit tämän tekstin, kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne ja kokemuksianne meditaatiosta. Mitä pidit mikromeditoinnin ideasta ja millaisissa tilanteissa voit huomata nyt joskus tehneesi niitä?

Nuudom 31.5.2019