AJATUKSIA
KASVUSTA
Marraskuinen ilta, ulkona pimeni jo neljän aikaan ja
sen lisäksi tänään on ollut sadepäivä. Tavallisesti tällaisena päivänä, kun
työpäivänä on riittänyt paljon tekemistä ja olen noussut kuudelta, olisin
todella uupunut. Vaan tänään huomasinkin, ettei asia olekaan niin. Olen pirteä,
sade ei haittaa, enkä ärsyynny niin helposti kuin ennen.
Olen
siirtynyt valmistumiseni jälkeen vuoden kestävään siviilipalvelukseen, mikä
tarkoittaa sitä, että teen töitä seuraavan vuoden verran. Töihin siirtyminen
jännitti minua. Pohdin miten jaksan, kun kerran joudun tekemään oikeaa työtä.
Taustalla siis kummitteli aiemmin mainitsemani luulo siitä, että minuun iskisi
”syysmasennus”. Valon vähyys ja etenkin
lumen puute saavat useat melankolisiksi tähän aikaan vuodesta. Tällä kertaa ei
kuitenkaan minun kohdallani ollut niin. Miksi?
Suoraan
sanottuna työvuoteni ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Koin muutaman
vastoinkäymisen, mutta avaamalla suuni ja kertomalla oman mielipiteeni, olen
päässyt työhön, jota jaksan tehdä. Mikä sitten sai minut avaamaan suuni? Mistä
kaivoin rohkeuden ilmaista mielipiteeni, tunteeni ja totuuden itsestäni? Mikä
saa ihmisen kasvamaan henkisesti puolessa vuodessa niin valtavasti kuin minäkin
olen kasvanut?
19.
Tammikuuta 2015 avasin Wordin ja aloin kirjoittamaan. Tekstissä pohdin voiko
Facebookin tykkäyksiä verrata oikeaan ihmiskontaktiin. Tekstissä mainitsin
omasta huonosta itsetunnostani ja ennakkoluuloista muita kohtaan; toin siis
osan itsestäni esille ja myös itseni eteen. Sen jälkeen olen kirjoittanut
kahdeksan eri tekstiä joista jokainen käsittelee jollain tavalla itsetuntoa
sekä itsetuntemusta. Tekstien avulla olen kyennyt näyttämään todellisen itseni,
en pelkästään itselleni vaan myös kaikille, jotka teksteihini törmäävät.
Mitä siis
tarkoitan todellisen itseni näyttämisellä? Aiemmista teksteistä on ilmennyt,
että olen ollut elämäni aikana yksinäinen. Yksinäisyys on tuonut minusta sekä
hyviä, että huonoja asioita esille. Se kuitenkin pakotti minut viimein
pohtimaan itseäni ja esittämään itselleni kysymyksen: kuka minä olen? Tämä
kysymys oli avain kaikkien näiden tekstien kirjoittamiseen. Pyrin selvittämään
itselleni kuka minä olen.
En
kuitenkaan koskaan osannut kuvitella, että toisin itseni esille niinkin
radikaalisti kuin kirjoittamalla siitä nettiin. Toki se on todella yleistä
nykyaikana, mutta ihmiselle, jolla on huono itsetunto, se on suuri asia.
Aiemmin olin sulkenut kaikki nämä piirteet itsestäni ja yhtäkkiä toinkin kaiken
esille kertaheitolla. Mikä sai minut tekemään näin? Kenties olin saanut
tarpeekseni siitä yksinäisyydestä, mitä koin. Miksi sitten päätin kirjoittaa
näistä asioista? Enkö olisi vain voinut puhua jollekulle asioistani?
Teksteistäni selviää, että minulla on ollut suuri luottamuspula. En
kyennyt todella luottamaan lähes kehenkään ihmiseen, edes läheisiini. Pelkäsin,
että joutuisin naurunkohteeksi. Sen takia kirjoittaminen oli minulle helppo
tapa tuoda itsessäni pelkäämäni asiat eteeni. Lukiessani kirjoituksiani ne
tulivat entistä todellisimmiksi minulle ja kykenin siten kohtaamaan ne.
Kirjoituksien julkaisuiden idean takana oli tuoda esille niitä asioita myös
muille, joilla on samanlaisia hankaluuksia kuin minulla on ollut.
Takaisin
nykyhetkeen. Kirjoitan yhdeksättä tekstiäni ja peilaan itseäni n. kuusi
kuukautta taaksepäin. Olen kasvanut henkisesti (kenties vähän fyysisestikin
vyötäisiltä) ihmisenä ja kykenen tuomaan itseäni paremmin esille juuri
sellaisena kuin olen. Olen siis aikaisempaa vapaampi omista ajatuksistani. En
jää koukkuun huonoihin ajatuksiin omasta itsestäni, vaan nautin niistä hetkistä
mitä minulla on elämässäni tällä hetkellä. Tuomalla itseni esille ja
peilaamalla itseäni, minusta on tullut ihminen, joka jaksaa. Jaksaa yrittää
eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta ja nauttii eteen tulevista asioista
mahdollisimman hyvin.
Omaan jaksamiseen liittyy paljon asioita, niin
fyysisiä kuin henkisiäkin. Näiden asioiden tasapainossa pito on hankalaa, mutta
se ei tarkoita, että yrittämisestä kannattaisi luopua. Elämä on
tasapainottelua, mutta mitä enemmän sitä harjoittelee, sitä paremmin sen osaa
ja sitä helpommaksi se tulee. Kirjoitteluni avulla pystyin korjaamaan itsestäni
osan, joka esti minua kasvamasta henkisesti. Elämässä on toki muitakin tapoja eheyttää itseään ja tuoda itseään esille, kuin
kirjoittaminen. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei mene itseään piiloon. Eheytymisen jälkeen on siis myös itse jäätävä
tulkitsemaan teostaan ja sen kautta itseään, siten sinäkin hyödyt siitä parhaiten.
Nuudom 10.11.2015
