Ajatuksia Tykkääjistä
Istuin
työpöytäni ääressä tietokoneellani jossa on kaksi näyttöä, toisessa näytössä
pyörii musiikit YouTubesta ja toisessa on auki Facebook. Huonetta valaisee
näyttöni lisäksi pieni pöytälamppu, jonka olen suunnannut valkoiselle seinälle heijastamaan
valoa tasaisesti työpöytäni ääreen. Olen siirtänyt näppäimistön pois
paperinpalan edestä, sillä olin aikomuksissa piirtää jotain mielenkiintoista.
Mitä se mielenkiintoinen oli? Miksi halusin piirtää jotain mielenkiintoista?
Tuijotin
tyhjää paperia ja mietin ”minulla oli eilen illalla hyvä idea, jonka haluaisin
piirtää.” Tuon piirustuksen ideana oli tuoda esille omat ajatukseni ja
ajatusmaailmani. Halusin kuvastaa sitä, mitä päässäni liikkuu ja on liikkunut
kaikki nämä vuodet. Sinä hetkenä kysyin itseltäni ”miksi?” Miksi halusin
piirtää juuri ajatukseni ja tapani ajatella? Syyn alkuperäinen idea oli
julkaista tämä piirros omalla Facebook seinälläni, mutta miksi?
Tämän
hetkisessä Facebookissa tulee vastaan aatteita, lehtijulkaisuja ja päivän tapahtumia.
Onko jokaisen julkaisun tarkoitus tuoda esille, mitä on juuri tänään tehnyt tai
saavuttanut, onko tarkoituksena saada julkaisulleen mahdollisimman paljon
tykkääjiä vai haluaako julkaisija tuoda esille mielipiteensä? Miksi haluaisin
julkaista mitään? Oliko tavoitteeni saavuttaa jokin näistä kolmesta, vaiko
saavuttaa ne kaikki? Toivoin, että oma mielipiteeni omasta ajatusmaailmasta,
juuri sinä päivänä tehdystä kuvasta tulisi suosittu kuva ja se saisi paljon
tykkäyksiä. Saavuttaisin kaikki kolme tavoitetta kerralla.
Saavuttaakseni
tavoitteeni olisi minun julkaistava jotain erilaista, samaistuttavaa,
vihastuttavaa ja ihastuttavaa. Julkaisuni olisi oltava mediaseksikäs. Julkaisun
olisi oltava selkeä ulkoasultaan, mutta samalla hyvin salaperäinen ja ajatuksia
herättävä. Osaisinko luoda sellaisen kuvan, joka kuvastaa minua, ajatuksiani,
tapaani ajatella ja sitä, mitä muut näkevät minussa? Vastaukseni oli ”kyllähän
nyt kaiken pitäisi pystyä piirtämään?” Päädyin kuitenkin kirjoittamaan. Juuri
nyt tätä kirjoittaessani mietin, että tämä ei ole minulle luonnollista, en ole
koskaan kirjoittanut mietteitäni. Miksi
päädyin kirjoittamiseen piirtämisen sijaan?
Olen
harrastanut piirtämistä viidenneltä luokalta lähtien. Piirtäminen on tuntunut
minulle tavalta tuoda esiin tunteeni ja ajatukseni. Se oli tapa tutustua
itseeni tuomalla oma itseni esille kuvien kautta. Miksi en siis kyennyt nyt
tekemään samaa? Oliko ajatuksissani lukko, joka esti minua tuomasta kuvaa
mielestäni paperille, estinkö itse itseäni tuomasta itseäni esille? Olivatko
aiemmin piirtämäni kuvat minua? Kenties ne kuvastivat sen hetkisiä tunteitani
ja ajatuksiani, mitä koin niitä piirtäessä. Olisi paljon vaikeampaa tuoda
kokonainen ajatusmaailma yhdelle paperille esille. Mutta olisiko kirjoittaminen
sen helpompaa? Mikä toisi minut minuna esille?
Seuraavaksi
heräsi uudelleen kysymys ”miksi?” Minkä takia halusin tuoda itseni esille juuri
Facebookin kautta? Eikö olisi helpompaa mennä ulos tutustumaan uusiin ihmisiin
ja asioihin? Mutta minne menisin, mitä pukisin, mitä puhuisin ja keneen
ottaisin kontaktin? Jatkoin kyselemistä, ”entäpä jos minusta ei pidetä, mitä
silloin teen?” Mietin jatkuvasti asioita itsestäni polkien itseäni ja
itsetuntoani syvemmälle maan alle.
Facebookista
on tullut helppo tapa mitata omaa statustaan omassa sosiaalisessa
verkostossaan, mutta onko se tarkka mittapuu? Moni selailee tälläkin hetkellä
Facebookia, mutta ei lue läheskään jokaista julkaisua seinällään. Kaikki
julkaisut eivät ole kiinnostavia, mikä niistä tekisi kiinnostavan? Sama kysymys
tulee esille, ”miten?” Ovatko isot kirjaimet, kuvat, tietynlaiset kysymykset
avain julkaisun tykkäysten määrään? Minkä takia Facebookilla halutaan mitata
omaa sosiaalista statustaan? Eikö asian saisi helpommin selville tuomalla
itsensä esille tuolla ulkona? Olemme tulleet takaisin samaan pisteeseen,
”entäpä jos minusta ei pidetä, mitä silloin teen?”
Kokeilin
toista reittiä. Minkä takia minun on kysyttävä itseltäni tuo kysymys? Enkö ole
kuullut, että kaikista pidetään juuri sellaisina kuin he ovat? Toki olen, mutta
eikö olisi tapaa saada asia selville turvallisia menetelmiä käyttäen? Nauroin
ajatukselle. Sosiaalinen media on tämän hetken turvattomin paikka tuoda itseään
esille, anonyymisyys, eli nimettömyys on helppoa. Nimettömänä on helppo haukkua
muita ja tuoda virheet muista ihmisistä esille. Mutta miksi nämä nimettömät
henkilöt haukkuvat toisia? Se voisi olla toisen kerran juttu.
Palasin
kysymyksen ääreen ”minkä takia minun on kysyttävä itseltäni, entäpä jos minusta
ei pidetä?” Olisiko muiden mielipiteellä niin paljon väliä, että se estäisi
minua tulemasta ulos asunnostani ja esittäytymään? Onko tämän takana
yksinäisyyden pelko, mutta jos se on, miksi istun yksin kotonani pohtimassa
näitä asioita? Enhän edes saisi muiden mielipidettä esille, ennen kuin menisin
ja esittäytyisin, miksi istun siis edelleen itsekseni koneella mietiskelemässä?
Olisiko piirrosideallani side tähän asiaan?
Jos
kykenisin piirtämään ajatukseni ja ajatusmaailmani, voisinko sen avulla mitata,
mitä mieltä he ovat minusta? Olisiko se järkevä tapa toimia asian suhteen? Entä
jos kaikki eivät tajuakkaan kuvaa, niin kuin olin sen halunnut tajuttavan?
Tässä vaiheessa tajusin, että jokaisella on minusta omanlainen kuva henkilönä
ja persoonana. Kukaan tapaamistani ihmisistä ei tulisi ajattelemaan minusta
tismalleen samalla tavalla, kuin vieressä istuva. Minusta joko pidetään tai ei
pidetä, kuvan tykkäykset osoittaisivat sen, kuinka moni pitää ajatuksestani
kuvata itseäni juuri sillä tavalla. Vai onko se niinkään yksinkertaista?
Facebookilla on oma suodatin malli, joka tuo esille sinua eniten kiinnostavat
statukset, keitä olet viimeksi seurannut, kenen kuviin olet kommentoinut, kenen
julkaisuista olet tykännyt. Onko siis mahdollista tuoda Facebookissa itsensä
esille ja saada todenmukainen kuva siitä, kuinka ihmiset sinusta pitävät?
Kuinka moni tämän on lukenut ja miksi? Mitä kysymyksiä se sinussa herättää?
Nuudom
